Kaamossauna XX 6.-7.11.2021
Supsan perinteikäs Kaamossauna toteutettiin jo 20. kerran. Se onkin kuulunut ikonisesti seuran toimintaan joka vuosi.
Tällä kertaa matkasimme Kihniöön, paikallisen VPK:n omistamalle huvilalle, Häkämäkeen. Kaikki, mikä paikasta kerrottiin etukäteen, piti paikkansa vielä perille tultaessakin; paikka sijaitsi luonnonkauniilla paikalla vehreän järven rannalla Kihniön keskustan valojen välkkyessä pimeällä hienosti pihaan. Varustukseen kuuluivat hyvällä maulla ajanmukaistettu päärakennus saunoineen, keittiöineen ja saniteettitiloineen sekä pihassa olevat tynnyrisauna ja palju. Uimarantakin tuli käyttöön saunan päälle pulahtamiseen.
Kaamosseikkailuun lähti kaikkiaan 9 supsalaista. Ajanhengen mukaisesti pyrimme minimoimaan liiallisen autoilun ja lähdimmekin liikkeelle ainoastaan neljän autokunnan voimin. Useimmissa autoissa oli enemmän, kuin yksi matkustaja. Matkan aikana keli vaihteli, mutta perillä odotti hieno auringonpaiste, joka houkutteli lähtemään patikkaretkelle mahdollisimman pian. Pienen välipalatauon ja varusteiden purkamisen jälkeen lähdimmekin kohti patikkakohdetta, autoilla, koska sinne oli matkaa noin 20 km.
Suomenselän karulla vedenjakaja-alueella sijaitseva Alkkianvuori, joka kohosi 201 metrin korkeuteen, oli meidän pääkohde. Siellä näkyi paljon jääkauden jälkeensä jättämiä merkkejä mm. rantakivikkoa. Sellainen maasto oli omiaan tällaiselle hyvin valveutuneelle ja erähenkiselle porukalle. Valitsimme noin viiden km:n mittaisen luontopolun, jonka varrella sytytimme nuotion ja paistoimme makkarat. Helppoahan se on kansallispuistoissa mennä valmiille tulille, mutta tällaisissa metsissä tulet joutuu tekemään itse.
Paluumatkalla totesimme, että ennen pitkää tulee pimeä ja tällä kertaa jopa suunniteltua aiemmin. Aurinko laski jo klo 16.10, mutta niihin aikoihin olimme vielä kulkemassa väärään suuntaan polkuverkostoa, kiitos puutteellisten opasteiden. Kyllä se oikeakin polku löytyi lopulta ja samalla yhytimme iloisen naisporukan, joka oli myös menossa sillä hetkellä väärään suuntaan. Niinpä kokosimme porukan ja kuljimme yhtä huutoa loppumatkan. Perillä kello olikin jo viiden paikkeilla ja metsässä melkein säkkipimeää. Onneksi isommilta harmeilta säästyttiin, joltakulta ilmeisesti hieman nilkka muljahti.
Mökille takaisin päästyä valtasi rentoutunut mieli, kun pitkähköksi venähtänyt retki saatiin paketoitua onnellisesti. Metsästä löytyi vielä tuliaisiksi iso pussillinen suppilovahveroita, jotka Hannes ja Tommi konttasivat talteen. Tästä sitten valmistuikin aivan mahtava sienivälipala paahtoleipineen koko seurueelle. Ninnu ja Hannes vastasivat tämän gourmetsetin valmistamisesta ja pistivät parastaan. Tämän jälkeen ilta sujui leppoisasti kahta eri saunaa ja paljua testaillessa, ruokaa valmistaessa, korttia pelatessa jne.
Häkämäki teki ison vaikutuksen ja voikin olla, että tänne tulemme toistekin.
